Yrittäjän tarina osa 1

Kirjoittaja Lasse Seppänen 21.7.2015 10:00:00

 

Varoitus! Seuraava tarina sisältää mm. valheita, petollisuutta, rikoksia, hikeä ja alkoholia. Vain seksi taitaa puuttua.

Alkutilanne

Kuulemma yritin kalifiksi kalifin paikalle. Se soi vain päässä ja oli yhtiökumppanini viesti, atk firman pääomistajan sanat, kun sain 10 minuuttia valvonnan alla aikaa siivota pöytä ja lähteä.

Pankkitoimintaa pohjalaisittain

Sitten oli Lasse työtön, perheellinen, pienet pojat, juuri valmistunut omakotitalo ja isot velat. Menin tapaamaan silloista KOP:n pankinjohtajaa sopiakseni lyhennysvapaasta. Tarjouksena oli prosentti lisää korkoa lainaan. Totesin, että ihan kohtuullinen tarjous vuoden lyhennysvapaan ajalta. ”Ei, ei, korko nousee prosentin koko laina-ajalle, 12 vuodelle”. Ei ollut enää kohtuullista.

Työnhaku

Alkoi työhaku. Vuosi oli 1989, paikkakunta Kokkola ja nuori, 26 vuotias mies, joka ei puhunut juurikaan ruotsia. Ruotsin kielen taito oli edellytys lähes joka työpaikassa, ja on sitä vieläkin Kokkolassa. Ei irronnut työpaikkaa kuin reissuhommista ja siihen ei silloinen vaimo suostunut.

Yrityksen perustaminen

Omakotitalon rakentamisen yhteydessä olin tutustunut Markkuun, joka oli tehnyt talooni putkityöt ja toimittanut vähän tarvikkeita. Markku tarjosi yritystänsä ostettavaksi. Markulla selkä vihoitteli ja oli viimeinen vuosi, jolloin pääsisi hänen peruskoulutuksellaan lukemaan opettajaksi.

Aikaa kului kuukausi, ja niin oli Lassesta tullut yrittäjä. Perustettavan yrityksen nimi oli Laatta Leevi Oy ja osakkaina oli Lasse 51 prosentilla sekä Markku ja Kalevi 49 prosentilla neuvonantajan roolissa. 

Mistä tulee nimi Laatta Leevi?

Laatta Leevi oli Markun yrityksen nimikilpailun voittanut ehdotus. Se toimi Kokkolan Vesi ja Lämpö yrityksen apunimenä. Silloin se kirjoitettiin muodossa LAATTA LeeVI. Nopeasti lukien nimestä erottui laattoja myyvä LVI-liike. Kirjoitusasua muuttamalla siitä saatiin oiva liikkeen nimi. Toimihan Kokkolassa myös yritys nimeltä RööriRoope. Siis samaa sarjaa.

Starttiraha Kokkolalaisittain

Hain starttirahaa alkuun, koska tiesin rahavirtojen saamisen palkanmaksuun vievän aikaa. Ensin mentiin elinkeinoasiamiehen luokse esittämään ideaa. Hän oli ihastunut ja puolsi hanketta. Hän kertoi kumminkin starttiraha päätöksen vaativan työvoimatoimiston päällikön puollon. Menin siis painamaan päällikön liikennevaloja. Aloin esittämään asiaa, ja kerroin, että elinkeinoasiamies on hankkeen kannalla. Olikohan väärä äänen paino, vai mikä, kun työvoimapäällikkö jyrähti, ”TÄTÄ ASIAAHAN EI ELINKEINOASIAMIES PÄÄTÄ!”.

Lopun voittekin vain arvata. Ei tullut starttirahaa, vaan monta selitystä kauppaopiston ja työkokemuksen riittämättömyydestä starttirahan oikeutukseen. Ei tullut mieleen alkaa riitelemään, vaan hammasta purren päätin näyttää, että pitäkööt rahansa. Perkele, kyllä Lasse pärjää ilman starttirahaakin.  Tämä oli myös alku sarjalle viranomaisten päätöksiä, joita järkeni ei aina riitä ymmärtämään.

Oli Laatta Leevi ja Lasse

Lasse myi aluksi laattoja sekä mm. Topi-keittiöitä, Kotiviiri-talopaketteja, keskuspölyimureita, keittiöovien pinnoituksia sekä putkiosia (Kokkola Vesi ja Lämmön jäämistöä). Liike oli auki kuutena päivänä viikossa. Päivät liikkeessä, illat asiakkailla sekä tavaraa viemässä ja sunnuntaisin alkoi jo aamusta puhelin soimaan.  Asiakkaat kun nykyistä useammin itse asensivat tavaroita, niin tarvittiin neuvoja. Toisinaan oli jotakin hukassa tai puuttunut toimituksesta.

Parhaani yritin vastata kaikesta ja kentällä liikkua. Onneksi nuoren miehen yritys palkittiin.  Vähitellen aloinkin saamaan toimeentuloni Laatta Leevi:stä. Ostin kumppanit pois firmasta ja aloin suunnittelemaan apuvoimien palkkaamista.

Taas työvoimatoimisto

Tuohon aikaan ystäväni Ari oli työtön. Hän kävi usein Laatta Leevillä, ja saattoihan hän joutessaan hieman auttaakin minua, kun yksin olin. Sitten Ari määrättiin velvoitetyöskentelyyn asekoululle aidantekoon. Ei kun kysymään, että olisiko mahdollista saada tukea Arin palkkaamiseen Laatta Leeville. ”Ei onnistu” oli vastaus. ”Ei ole koulutusta myyntityöhön”. Oli kesäkuu.

Meni kolme viikkoa ja lähdin kysymään uudestaan eri virkailijalta edellisen jäätyä lomalle. Vastaus oli: ”Kyllä, ilman muuta sopii, kun kerran on yksityiselle työnantajalle mahdollisuus päästä”. Ari on vieläkin laattamyyjänä Kokkolassa, tosin nyt omassa yrityksessään. Arin tulon myötä pääsin viettämään perheen kanssa ensimmäisen viikon loman kaksi vuotta aloittamisen jälkeen.

Alkoi lama ja tilat vaihtuivat

Mikä lama, teki mieli kysyä. Muut liikkeet vähensivät työntekijöitä ja Laatta Leeville sain palkata yhden työntekijän vuodessa lisää. Unohdettiin kai lukea lehdestä, että on lama.

Laatta Leevin paikka vaihtui toiselle puolelle katua isompiin tiloihin. Vuokrattiin tiloiksi keskellä kaupunkia oleva kasvihuone. 80m2 oli liikehuoneistoa talon alla ja siitä käytävä ”kasvihuoneeseen”, joka oli kooltaan 300m2. Siitä syntyi nimi-idea ”Laatoittajan paratiisi”. Laitettiin tilaan myös hieman kasveja ja taustalle soimaan hawaijilaista musiikkia.  Alle viikon sisään kasetit hävisivät ja musiikki lakkasi.

p015_1_01

Lämpötilan keskiarvo kasvihuoneessa oli hyvä. Kesällä, kun aurinko paistoi taivaalta, niin tilassa saattoi olla 40 astetta lämmintä. Kun kasvihuoneen kattoikkunan aukaisi, niin hieman helpotti (joskus luukut jopa sattuivat toimimaan). Talviaamuisin liikkeessä saattoi olla muutama aste plussaa, mutta päivän mittaan lämpöasteet onneksi kohosivat. Joskus oli pakko vuokrata kaasulla toimiva lämpöpuhallin.  Ja lämmityshän tietysti maksoi…

Yrittäjän tarina jatkuu ensi viikolla julkaistavassa jatko-osassa.

Aihealueet: Laatta Leevi

Laatta Leevi Blogi

Tilaa artikkelit suoraan sähköpostiisi!

Ideoita kylpyhuoneeseen

Nappaa ideat unelmiesi kylpyhuoneen toteutukseen kylpyhuoneen ideakatalogista!

Avaa katalogi

Viimeisimmät artikkelit

Luetuimmat artikkelit